Ou nou.

"Kotimaan 0,60 €:n joulutervehdysten postituskuori"

Hitto. Joko se tuli.

Aina puhutaan että talvi yllättää suomalaiset, niin se teki tänäkin vuonna. Kumma juttu. Tällä kertaa pääsi joulukin ehkä hieman yllättämään, ainakin minut. Niin no, onhan jouluaattoon vielä se 47 päivää, mikäs hätä tässä muka vielä on.

"Jätä kuori Postin keltaiseen kirjelaatikkoon, postiin tai erilliseen keräilypisteeseen viimeistään 13.12." 

Hitto. Tuohon on enää 36 päivää.  ENÄÄ 36 päivää!

Nyt on KIIRE!!!!

Onneks sitä on kuitenkin kaukaa viisas ja tämän vuoden joulukortteilua on jo miettinyt pidemmän aikaan. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Ei siis hätää, olenhan suunnitellut joulukorttiaskartelua jo ainakin juhannuksesta saakka. Homma hallussa, ei todellakaan mitään hätää.

Poikettiin viime viikolla Muovitukussa. Ihan muissa asioissa kuin lopputulema sitten oli. Mitähän me oikeastaan oltiin sieltä hakemassa? En muista, mutta koppaan tuli lastattua pieni lasti tarvikkeita joulukorttiaskartelua varten! Hurraa! Ilman mitään isompia suunnitelmia nappasin hyllyiltä mukaan sitä sun tätä. "Tätä vois käyttää." "Tää vois muuten olla hauska." "Heeeei, toi onki hyvä, tota mä käytän." Ja niin poistuin liikkestä mukanani skräppilehtiö, askartelukuvioita, tähtitarroja, kirjekuoria ja leimasin. Eikä ollut niin minkäänlaista ideaa, että mitä niistä nyt saisin aikaan.

Hyvä että viime vuonna tuli askarreltua kortit itse. Jemmasta löytyi hyvin kaikkea tilpehööriä; leimasintyynyjä, valkoisia ja punaisia korttipohjia, kuviosakset, lisää askartelukuvioita ja tarroja. Luulisin, että näillä materiaaleilla saa jotain aikaan.

Ja kas näin - ensimmäinen joulukortti askarreltu! Jäljellä vielä.... hmm, 60 korttia? En tiedä, ihan riittävästi! Tästä se kuitenkin lähtee!

Askertelu sujuisi kyllä mukavammin jos olisi joulutorttuja ja jouluomena-limpparia... ;)

Tasan 100.

...päivää jouluun, laskinpa tuosta noin vaan, ihan itse. Kukapa olisi uskonut!

No, mutta. Joulu lähenee, sehän on jo melkein ovella. Puoli-semijouluihmisenä pitäisi varmaan alkaa hiljalleen miettimään, että mitä sitä tekisi tämän vuoden joulukorttien suhteen. Ideoita pyörii taas mielessä jonkin verran. Itse tehty olisi paras tehty, siihen ehkä tähtään tänä(kin) vuonna. Tällä kertaa tässä on vaan sellainen pieni juonenkäänne, että en ole ihan varma haluanko tehdä ne alusta asti itse, vai olenko härski, joulun taian särkevä ihminen, ja uusiokäytän vanhoja joulukortteja.

Sain tuossa muutama viikko sitten villin idean, kun siivoilin kaikkia vanhoja laatikoita tuon Ikuisuusprojekti Vaatehuoneen tiimoilla. Löysin laatikoista vanhoja joulukortteja, kuten myös muita kortteja ystävänpäiviin ja synttäreihin ja nimppareihin. Hienoja kortteja joita en raaskisi pois heittää, mutta toisaalta en niillä mitään tee, en ole niitä ihmisiä jotka palaa 20 vuoden jälkeen laatikoille ihailemaan kun isotäti lähetti vuonna X tuollaisen 'Siunattua Joulua' -kortin. Ei, ei. Olen kitupiikki neljännessä sukupolvessa (ja joka ei sitä usko, voi tutustua eepokseen 'Ajassa mukana - Marttilan historia 1900-luvulla') enkä suostu ilman mukinoita heittämään pois jotain, josta voisi olla vielä hyötyä.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ne voi käyttää uudestaan. Kortista saa taaimmaisen paperin revittyä aika nätisti pois, siis sen paperin missä on ne osoite- ja jouluntoivotuskohdat. Päälle uusi kartonki, vähän jotain koristelua ja - voilà! Vanha kortti saa uuden elämän! Olen jo yhden koevedoksen tehnyt ja siitä ihan simppeli ja siisti tulikin. Ainoa mikä tässä nyt on, on se että sisimmässäni asuva puoli-semijouluihminen pohtii asian eettistä puolta. Onko se nyt oikein käyttää vanhat kortit uusiksi? Tuleeko jollekkin serkun kaimalle paha mieli kun se huomaa, että nyt tuo lähetti vanhan joulukortin jonka joku on sille joskus lähettänyt. Mulle ei henk.koht. tulisi pahaa mieltä, toteaisin vaan että 'hitsit, kun hieno idea, miksen ole itse tuota keksinyt'. Samaan hengenvetoon kyllä varmaan lisäisin että 'ei kai tää nyt sit oo mun viime vuonna lähettämäni kortti' ihan kuin sillä jotain merkitystä olisi...

No, asiaa ehtii vielä puntaroimaan, jouluun kuitenkin on vielä se 100 päivää, elikkäs reilusti yli 3 kuukautta. En ole kuitenkaan tuhatta korttia lähettämässä.

Jos kuitenkin päädyn ihan perinteiseen askartelumuotoon, löysin noista vanhoista aika paljon kivoja malleja joista voisin itsekin askarrella. Jos siihen päädyn, Muovitukku tulee kiittämään kun roposeni heille vien :)

Oi tule joulu kultainen....

Selityksen paikka.

Mitä hittoa? Minä kirjoitan blogia? Nyt on maailmankirjat sekaisin. 

Tämä nyt on ollut ajatuksen asteella jo jonkin aikaa. En ole mikään blogi-ihminen, en voi tunnustaa edes lukevani blogeja kovin aktiivisesti. Siitä huolimatta tässä sitä nyt ollaan. Kahden valkoviinilasillisen jälkeen. Selittää sekin jo paljon. 

Jos on tämä blogin kirjoittaminen ollut ajatuksen asteella jo jonkin aikaa (olen tuon hienon otsikon 'ikuisuusprojekteja' keksinyt jo kaaaauan sitten!) niin on kyllä ollut moni muukin asia. Taidan olla sellainen ihminen, joka kehittelee itselleen ihan hirveästi kaikkea aktiviteettia omassa päässään, mutta ei kuitenkaan saa tosielämässä tehdyksi yhtään mitään. Useasti olen ajatellut, että mun sisällä on ihminen joka tekisi vaikka mitä, mutta se on vangittuna ruumiseen jota ei pysty kontrolloimaan haluamallaan tavalla. Jos mun ruumis ja mieli olisi yhteistyössä, olisi tapahtunut jo vaikka mitä. Mutta koska nämä kaksi eivät vain piru vie mene yhteen, on kasautunut näitä Ikuisuusprojekteja. 

Mitä sitten ovat Ikuisuusprojektit? Ihan arkisia asioita. Liikuntaa, laihduttamista, käsitöitä, askartelua, siivoamista. Arkisia, mutta mulle tosi tärkeitä juttuja. Minä TAHDON tehdä asioita, tahdon saada jotain aikaiseksi ITSE. Olen kateellinen ihmisille jotka saavat asioita aikaan. Ihmisen laihduttaa, ihmiset harrastaa, ihmiset elää. Mitä minä itse teen? Haaveilen. Haaveilen tekeväni samoja asioita. Alkaa hiljalleen riittämään tämä haaveilu. Nyt on aika TEHDÄ!

Tästä se lähtee....