Tämä nyt on ollut ajatuksen asteella jo jonkin aikaa. En ole mikään blogi-ihminen, en voi tunnustaa edes lukevani blogeja kovin aktiivisesti. Siitä huolimatta tässä sitä nyt ollaan. Kahden valkoviinilasillisen jälkeen. Selittää sekin jo paljon.
Jos on tämä blogin kirjoittaminen ollut ajatuksen asteella jo jonkin aikaa (olen tuon hienon otsikon 'ikuisuusprojekteja' keksinyt jo kaaaauan sitten!) niin on kyllä ollut moni muukin asia. Taidan olla sellainen ihminen, joka kehittelee itselleen ihan hirveästi kaikkea aktiviteettia omassa päässään, mutta ei kuitenkaan saa tosielämässä tehdyksi yhtään mitään. Useasti olen ajatellut, että mun sisällä on ihminen joka tekisi vaikka mitä, mutta se on vangittuna ruumiseen jota ei pysty kontrolloimaan haluamallaan tavalla. Jos mun ruumis ja mieli olisi yhteistyössä, olisi tapahtunut jo vaikka mitä. Mutta koska nämä kaksi eivät vain piru vie mene yhteen, on kasautunut näitä Ikuisuusprojekteja.
Mitä sitten ovat Ikuisuusprojektit? Ihan arkisia asioita. Liikuntaa, laihduttamista, käsitöitä, askartelua, siivoamista. Arkisia, mutta mulle tosi tärkeitä juttuja. Minä TAHDON tehdä asioita, tahdon saada jotain aikaiseksi ITSE. Olen kateellinen ihmisille jotka saavat asioita aikaan. Ihmisen laihduttaa, ihmiset harrastaa, ihmiset elää. Mitä minä itse teen? Haaveilen. Haaveilen tekeväni samoja asioita. Alkaa hiljalleen riittämään tämä haaveilu. Nyt on aika TEHDÄ!
Tästä se lähtee....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti