Parempi myöhään kuin... Eli joulukorttiaskartelu 2013!

Kas kas, joulu tuli, joulu meni ja seuraavaa jo odotellessa vai? Not.

Kokoonnuimme ystävien kanssa itsenäisyyspäivän tienoilla askartelemaan joulukortteja. Alunperin en edes aikonut askarrella tällä kertaa mutta ystävä sai ylipuhuttua (no ei ollut edes vaikeaa!) ja taas löysin itseni vaeltamassa pitkin Tiimaria (R.I.P.) ja ihmettelemässä että mitäs härpäkettä sitä tällä kertaa kortteihin iskisin. Inspiraatiosta ei ollut tietoakaan joten mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista jota voisi mahdollisesti käyttää. Rahaa paloi taas sen verran että olisi sillä luullut rakkaan Tiimarin konkurssinkin jo estävän :(

Neljä askartelijaa kokoontui siis askartelemaan pöydän ympärille ja itselläni oli tarkoitus saada väkerrettyä 45 korttia. Vaatimattomasti. Yhdessä illassa siitä ei valitettavasti tullut mitään, taisin saada aikaiseksi 10 erilaista korttia, päämäärään oli siis vielä pikkaisen matkaa. Ystävien kanssa oli kuitenkin äärettömän ihanaa viettää aikaa ja yhdessä askarrella, vertaistuki on askartelussakin mukavaa jos on hieman epävarma omasta tekemisestään. Ystävien askartelutarvikkeita voi myös hyödyntää ja saada kenties lisää inspiraatiota omiin luomuksiin. Itse sain suuren avun ystävän kuviorei'ittimestä, sain lumihiutalekuvioita kortteihin :) Tuollainen rei'itin on nyt omalla askarteluostoslistalla tulevaisuuden varalle, se oli tosi kiva!

Jatkoin askartelua myöhemmin kotona, mielikuvitus loppui jossain vaiheessa enkä enää keksinyt uusia ideoita kortteihin joten lopulta tein parhaista korteistani kopioita, kuitenkin niin että kutakin oli maksimissaan viisi. Hyödynsin myös viime- ja edellisvuosien kortteja ja lähetin myös niitä, en kuitenkaan montaa. Lopulta sain kortit askarreltua, kirjoitettua ja suljettua kuoreen hyvissä ajoin ennen viimeistä lähetyspäivää, olinpa oikein ylpeä itsestäni!

Lopuksi vielä kuvakavalkadi askarteluni tuotoksista :)

Huom! Koska iPad on pyllystä eikä anna sijoittaa kuvia vierekkäin, kuvat voivat olla allekkain. Jos tekstissä puhun oikeanpuoleisesta kuvasta, se tarkoittaa alempaa kuvaa... Jos näet kuvat rinnakkain niin eipä siinä sitten mitään :)

Tiimarista ostin kuusileimaisimen, vihreää leimaisinväriä sekä hopeista glitterliimaa, niitä käytin näihin kahteen malliin. Yksinkertaisia ja nättejä, ei liikaa krumeluuria :) Valkopohjainen kortti on näistä kahdesta lempparini.

Tiimarin laarista löytyi myös kirjainleimaisimia jotka oli sitten ihan pakko-ostos :) Ainoa miinus siitä että ääkköset puuttuvat, sanaa 'hyvää' ei voi siis käyttää. Huonoa näiden käytössä oli myös se, että mustetta tuntui leviävän pitkän käytön jälkeen eikä leimat tulleet niin kovin nätisti, varsinkin valkopohjaisista korteista tämän huomasi. Itseäni se häiritsi, vastaanottajista en onneksi osaa sanoa :) Oikeanpuoleisen kuvan ylimmässä kortissa on muuten niitä rei'ittimellä tehtyjä lumihiutaleita, hieman lisäsin glitterliimaa niidenkin päälle. Molempien kuvien alimmissa korteissa olen käyttänyt tavallista glitteriä jota Tiimarista myöskin löysin. Ihanaa muuten mutta kuivaessaan hileet irtoilivat ja niitä löytyi joka kolosta... Kapea punainen nauha löytyi yllättäen myös Tiimarista, hankalaa liimattavaa ja käsiä saikin pestä aina sen liimauksen jälkeen.

Tässä jatketaan samoilla teemoilla. Enkelikorteista alempi yksi lemppareistani, tykkään tuosta 'tähtisumusta' jonka sain glitterillä luotua.

Oikean kuvan ylin kortti oli ainoa jota en lähettänyt, en tykännyt siitä ollenkaan. Leimasinmusteet levisivät liikaa eikä kortti läpäissyt perfektionistinomaisia kriteereitäni. Saman kuvan alemmassa kortissa olen käyttänyt toissavuoden korttiaskarteluiden leimaisinta.

Tarvemateriaalia on yllinkyllin jäljellä joten ei muuta kuin suunnittelemaan tulevan vuoden askarteluja... :D

Pientä avautumista.

Joulu on taas, joulu on taas - voi kunka meill' on hauskaa!!

Hauskuus on kyllä suhteellista. Jokaisella on omat mielipiteensä siitä miten joulua kuuluu viettää ja jaanpa tässä nyt sitten omani. Varoituksen sana herkille, pienen pientä kritiikkiä tiedossa.

Jos saisin viettää joulua ihan tarkkaan siihen tapaan kuin itse haluaisin, siihen ei kuuluisi sitä materialistista hömpänpömppää joka pahimmillaan alkaa jo lokakuun alussa. Arvaa ärsyttääkö mennä lokakuun alussa kauppaan ja todeta että "jaahas, kauppias se jo raahaa trukkilavallista joulusuklaata esille" tai "kappas, jouluvalot on jo hyllyllä". Ei siinä mitään, suklaa on hyvää ja jouluvalot mukavia piristyksiä pimeneviin talvi-iltoihin kun sitä luntakaan ei sitten taivaalta sada ennenkuin kevään pitäisi jo koittaa. Pahin rysäys taitaa tapahtua marraskuun puolella kun kaiken maailman lahjalehdet tipahtelee postiluukusta. Pahimpia on ne lelulehdet jotka allekirjoittaneen huushollissa on luettu kannesta kanteen ihan oikeinpäin ja nurinkurinkin. Suosituimmat sivut aukenee kuin itsestään kun lehden ottaa käteen. On se kuitenkin hyvä, että kun yrittää kasvattaa lapsestaan jotain ihan muuta kuin materialistia, niin siihen tulee aina marraskuusta lähtien pieni särö. Seuraava vuosi meneekin sitten kun yrittää kasvattaa lapsesta antimaterialistia. Ensi vuonna taidankin laittaa oveen "ei lelumainoksia"-lapun. Siitähän se riemu repeääkin. Ja nyt kun jouluaattoon on se vajaat 3 viikkoa niin voi että, joululauluja tulee joka tuutista ja nekin osataan sanasta sanaan ja vielä väärinpäin ennen kuin se joulu edes on. Pitäisikö niiden virittää joulutunnelmaan? Yritin sitä tänä aamuna, kuuntelin jouluradiota. Tuli siinä Suomi-iskelmää ikävä, vaikka sitä joutuukin kuuntelemaan sitten sen 11 muuta kuukautta vuodessa. Ja mitä vielä, kauppaankin kun menee ihan ostamaan sitä maitoa ja leipää, joudut törmäämään kaikkeen joulu-tiluliluleihin vasten tahtoasti. Joululaulut ne pauhaa sielläkin ämyreistä ja glitteriköynnöksiä ja joulupalleroita roikkuu jokaisen tiskin nurkasta. Ja mikä joka vuosi jaksaa kanssaihmisiä ihmetyttää, mitä kukaan ei tunnu vielä vuosienkaan jälkeen oppivan on se, että "kiitos, en juo glögiä". Anteeksi mitä, et juo glögiä? Mikäs se sinäkin sitten luulet olevasi? Silmäparit tuijottavat kuin pompannapit ja leuka tipahtaa lattiaan aina kun ilmoitan tuon seikan - ei, en juo glögiä, en pidä glögistä. Juu, olen varmaan ainoa ihminen täällä telluksella joka ei pidä glögistä. En myöskään pidä homejuustoista, siinäkin olen juu myös ainoa laatuani.

Kaiken avautumiseni jälkeen et varmaan usko, mutta kyllä minä oikeasti joulustakin pidän. Vaikka en juo glögiä ja kaikki asiat ärsyttää. Mutta jos saisin viettää sitä jouluani juuri niin kuin haluaisin (joka taisi olla se oleellinen pointti tässä kirjoituksessa), jouluuni kuuluisi perheeni, hyvä ruoka ja yhteinen oleminen. Ei sitä kaikkea mitä moderni yhteiskunta nykyään tuputtaa - krääsää, krääsää, krääsää. Jokaiseen hyllynreunaan kimaltelevia enkeleitä ja hauskoja huopatonttuja, valoköysiä ikkunoihin ja parvekekaiteisiin, iso kimalteleva kuusi nurkkaan ja alle niin pirusti paketteja. Tulee muuten ihan ähky jo kun ajattelee asiaa, varsinkin kun tietää että tällainen joulu se tänäkin vuonna edessä odottaa.

Unelmissani joulu on siis perheen parissa vietettävää laatuaikaa. Yhdessä nautitaan toistemme seurasta, syödään hyvin ja vaikka ihmetellään sitä että eihän sitä televisiota joka päivä tarvitse katsoa, eikä varsinkaan jouluna. Voitaisiin vaikka pelata pelejä yhdessä ja miettiä sitä, että ei sitä kaikkea krääsää tarvitse jouluun mahduttaa, näin on ihan hyvä - olla vaan yhdessä. Loput 364 päivää vuodesta sitä kuitenkin taas katsotaan televisiota, päivitellään kallista ruokaa ja bensaa ja käydään töissä tienaamassa sitä rahaa siihen ruokaan ja bensaan.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Jos tätä jatkuisi oikeasti sen 365 päivää vuodessa, voisin hankkia sen menolipun Marsiin.

Tässäpä tätä, virittäytyimistä joulutunnelmaan. Aion kyllä ne joulukortit itse tänäkin vuonna askarrella, kaikki hilavitkuttimet on jo Tiimarista ostettu (niin, en ole materialisti juu). Lauantaina Ryhmä Rämä kokoontuu askartelupaskartelutalkoisiin taikomaan kortteja. Siitä (ehkä) sitten tuonnempana.

Hyvää joulunodotusta nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta.

Kiitos ja anteeksi.

Ikuisuuspäivityksiä, osa 2.

Piparkakkutalo. Olen kerran aiemmin rakentanut piparkakkutalon vuosia sitten valmiista osista. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä talon ihan alusta asti itse. Ostin viime vuonna joulun jälkeen alennusmyynnistä piparkakkutalon/kirkon muotit ja pitihän niitä tietysti testata eikä vain jättää laatikkoon lojumaan. Haastoin itseni siis piparkakkutalotalkoisiin :)

Netistä löysin hyvän reseptin piparkakkutaikinaan (olihan muottilaatikon kyljessäkin ohje, mutta itselläni oli hieman suurempia suunnitelmia mielessä) ja lähdin leivontapuuhiin! Muottilaatikossa oli muotit seinille ja katolle mutta aioin tehdä piparkakkukirkon joten osia tarvittiin kirkon isoon osaan, eteiseen sekä koristeille kirkon pihamaalle. Seinät ja katot tein muottien mukaan, ulkokoristeet "omin käsin" tai muilla muoteilla.

Palojen leikkaaminen muotilla ei ollutkaan ihan helppo projekti. Palojen ääriviivat olivat ihan ok, mutta ikkunat vaikeammat, ne kun olivat pieniruutuisia. Ruudut eivät ihan helpolla tulleetkaan muotoonsa. Muotoilussa hyvä apu oli cocktail-tikku jolla hieman avitin ikkunoita saamaan oikean muotonsa. Kirkon pihamaalle tein vapain käsin ison ristin ja muotilla kuusia. Lopusta taikinasta kaulin kirkolle pihamaan. Ja sitten piparit uuniin!

Siinä sai olla nenä uuninlasissa kiinni katsomassa ettei kirkko vain palanut jo ennen kuin sen sai kasattua edes kasaan. Piparit valmistuivat kuitenkin hyvin, katonrajassa oli ehkä pieni nokinen kohta, mutta sen sai sitten myöhemmin hyvin piilotettua :) Ongelmaksi tulleet ikkunat olivat uunin jälkeen suurempia ongelmia, kypsentyessä pienet ikkuna-aukot kun olivat menneet lähes umpeen. Taas cocktail-tikku käteen ja lisäavuksi myös pieni teräväkärkinen veitsi, näillä työkaluilla ikkunoista tuli edes hieman enemmän ikkunan näköiset.

Piparit saivat jäähtyä muutaman tunnin rauhassa, sen jälkeen alkoi seuraava massiivinen projekti eli palojen koristelu. Sokerikuorrutteelle löysin hyvän ohjeen Kinuskikissalta. Käytin ainoastaan valkoista kuorrutetta, tässäkin projektissa mottoni oli "yksinkertainen on kaunista". Eikä sitäpaitsi kirkkoa sovi koristella kaikilla riemunkirjavilla sävyillä.

En ole aikaisemmin juurikaan sokerikuorruttanut niin mitään, enkä varsinkaan tehnyt kuorrutetta itse. Alku oli hieman hapuilevaa kun aloin tehdä kirkon seiniin tiilikuvioita. Työn edetessä aloin kyllä melko hyvin hallitsemaan tekniikkaa. Seinät saivat siis tiilikuvion, kattoihin tuli ruutukuvioita ja ruutujen keskelle liimasin sokerikuorrutteella ranskanpastilleja.

Seinät. Ikkunanpuitteet hieman levahtivat...

Lisää seinää ja kattopalat. Ja ranskanpastillit <3

Palojen koristeluiden jälkeen ne saivat taas jonkin aikaa kuivahtaa ennen seuraavaa, projektin haastavinta osiota. Kaikki tähän asti tehtyhän oli ihan 'piece of cake' verrattuna edessä olevaan. Palojen liimaus, rakennuksen kasaaminen. Huh. Koko homma olisi voinut kaatua tähän vaiheeseen. Liimasin palat yhteen sulatetulla sokerilla. Todella sotkuista ja käryistä puuhaa enkä olisi siitä selvinnyt ilman auttavaa käsiparia (oma kulta = todellinen aarre). Sokerilla liimaaminen on hankalaa sillä siitä pitää suoriutua nopeasti eikä sokeria saa päästää pannulla kiehumaan sillä sitten siihen tulee todella ikävä, palanut maku. Melko hyvin kuitenkin selviydyimme liimauksesta (ainakin kun siitä on nyt melkein puoli vuotta jo kulunut, aika kultaa muistot...) ja saimme hökötyksen kasaan! Kulmat hieman irvistivät ja rakennus ei muutenkaan ollut mikään modernin insinöörityön riemuvoitto, ehkäpä kirkkoni olikin keskiaikainen ja hieman ajan patinaa saanut... ;)

Rakennuksen nyt ollessa kasattuna alkoi mielestäni paras vaihe työssä, lopullinen koristelu. Tein lisää sokerikuorrutetta ja lähdin saumaamaan repsottavia nurkkia ja tekemään kirkosta muutenkin jouluisemman näköistä. Räystäät saivat jääpuikkoreunuksen, niistä olin erityisen ylpeä. Kuorrute oli tarpeeksi jämäkkää jotta jääpuikot jäivät roikkumaan reunalle eivätkä samantien tipahtaneet maahan. Kuorrutekerroksen sai myös kirkon edessä nököttävä risti. Kirkon pihamaalle oli tarkoitus laittaa myös kuusia pystyyn. En kuitenkaan muistanut kuusia siinä vaiheessa kun sulaa sokeria oli liimaksi tarjolla joten yritin niitä pystyttää kuorrutteen avulla. Kuuset olivat valitettavasti liian raskastekoisia kuorrutteen pideltäviksi ja ne kaatuivat saman tien kirkon päälle. Kuusen siis saivat väistyä leipurin apulaisen riemuksi kahvipöytään. Kun olin mielestäni saanut kuorrutetta jokaiseen koloon ja katonreunaan viimeistelin talvisen kirkon lumella, eli toisinsanoen siivilöin tomusokeria kirkon päälle ja pihamaalle. Tunnelmaa luomaan olin ostanut led-tuikkuja pihamaalle.

Lopputulos oli huikaiseva. En varmasti ikinä ole omin käsin tehnyt mitään näin hienoa leivontaprojektia. Kaiken sen työmäärän jälkeen olin tyytyväinen että lopputulos oli näin hieno, saatan jopa tehdä uuden piparikirkon ensi jouluna.

Valmis kirkko ja risti.

Kirkko tunnelmavalaistuksessa.

Loppiaiseen saakka kirkko säilyi ehjänä herkkusuiden näpeistä, silloin piparirohmut saivat maistaa joulukirkkoa. Ei se kauan meidän pöydällä säilynyt kun erityisesti leipuri nautti työnsä tuloksista :P

Ikuisuuspäivityksiä, osa 1.

Kas hei. Siitä on aikaa... ikuisuus. Lienee siis aika hieman päivitellä. Aloitetaan nyt sillä, mitä oli suunnitelmissa päivittää mutta mitä ei sitten tullut päivitettyäkään.

Joulukortteja. Niitä tuli muistaakseni askarreltua melkein sata. En niitä ihan niin paljon lähettänyt, en edes tunne niin paljon ihmisiä... mutta kun pääsin siihen joulukortti-flow-tilaan niin se vei sitten mukanaan :) ...ja jäipähän valmiiksi tälle joululle! Seuraavassa kuvia tuotoksistani...

Oma suosikkini :)

Toinen suosikkini :)

Jokaista korttia tein noin 6 samanlaista, riippuen siitä miten monta kuvaa pussissa oli. Muutamiin yhdistelin kuvia koska kortit olisi muuten olleet - no, aika aneemisia. Tykkään kyllä simppelistä, en haluaisi ympätä korttiin montaa komponenttia ja saada siitä sekavaa kokonaisuutta, itse pidän siitä että kortissa on se tietty juju, näissä korteissa se tarkoittaa sitä yhtä kuvaa ja sitten tuota 'hyvää joulua' -tekstiä. Hopeatähtiä liimailin muutamiin kortteihin, en ihan jokaiseen malliin niitä laittanut, jälkikäteen ajateltuna olisi voinut muutamiin niitä vielä laittaakkin ihan huoletta, olisivat ne pysyneet riittävän simppeleinä :)

Viime postauksessani taisin esitellä materiaaleja joita ostin joulukorttiaskartelua varten. Siellä oli se skräppilehtiö jota oli tarkoitus askartelussa käyttää. Totesin kuitenkin että se ei sopinut suunnitelmiini tällä kertaa, ehkä ensi kerralla? Jouduin myös ostamaan lisää punaisia korttipohjia koska vanhat loppuivat kesken. Ostin samoja kortteja, sävy 'joulunpunainen'. Kotona odotti kuitenkin pettymys. Uudet kortit olivat edellisiin verrattuna hailakoita, kaukana siitä mitä vanhat olivat. Käytin kortit kuitenkin, mutta sävyn takia koin korttien epäonnistuneen.Ylläolevista kuvista ainakin toiseksi alimmaisessa lumiukko-kortissa on käytetty sitä huonompaa korttipohjaa, alimmaisessa kuvassa taas on sitä oikeaa joulunpunaista.

Askartelu oli oikein mukava yhden illan projekti kun sen ensin sain käyntiin. Seuraavaa odotellessa, en ehkä ihan vielä käynnistä suunnittelua, ehkäpä heti juhannuksen jälkeen? :)

Ou nou.

"Kotimaan 0,60 €:n joulutervehdysten postituskuori"

Hitto. Joko se tuli.

Aina puhutaan että talvi yllättää suomalaiset, niin se teki tänäkin vuonna. Kumma juttu. Tällä kertaa pääsi joulukin ehkä hieman yllättämään, ainakin minut. Niin no, onhan jouluaattoon vielä se 47 päivää, mikäs hätä tässä muka vielä on.

"Jätä kuori Postin keltaiseen kirjelaatikkoon, postiin tai erilliseen keräilypisteeseen viimeistään 13.12." 

Hitto. Tuohon on enää 36 päivää.  ENÄÄ 36 päivää!

Nyt on KIIRE!!!!

Onneks sitä on kuitenkin kaukaa viisas ja tämän vuoden joulukortteilua on jo miettinyt pidemmän aikaan. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Ei siis hätää, olenhan suunnitellut joulukorttiaskartelua jo ainakin juhannuksesta saakka. Homma hallussa, ei todellakaan mitään hätää.

Poikettiin viime viikolla Muovitukussa. Ihan muissa asioissa kuin lopputulema sitten oli. Mitähän me oikeastaan oltiin sieltä hakemassa? En muista, mutta koppaan tuli lastattua pieni lasti tarvikkeita joulukorttiaskartelua varten! Hurraa! Ilman mitään isompia suunnitelmia nappasin hyllyiltä mukaan sitä sun tätä. "Tätä vois käyttää." "Tää vois muuten olla hauska." "Heeeei, toi onki hyvä, tota mä käytän." Ja niin poistuin liikkestä mukanani skräppilehtiö, askartelukuvioita, tähtitarroja, kirjekuoria ja leimasin. Eikä ollut niin minkäänlaista ideaa, että mitä niistä nyt saisin aikaan.

Hyvä että viime vuonna tuli askarreltua kortit itse. Jemmasta löytyi hyvin kaikkea tilpehööriä; leimasintyynyjä, valkoisia ja punaisia korttipohjia, kuviosakset, lisää askartelukuvioita ja tarroja. Luulisin, että näillä materiaaleilla saa jotain aikaan.

Ja kas näin - ensimmäinen joulukortti askarreltu! Jäljellä vielä.... hmm, 60 korttia? En tiedä, ihan riittävästi! Tästä se kuitenkin lähtee!

Askertelu sujuisi kyllä mukavammin jos olisi joulutorttuja ja jouluomena-limpparia... ;)

Tasan 100.

...päivää jouluun, laskinpa tuosta noin vaan, ihan itse. Kukapa olisi uskonut!

No, mutta. Joulu lähenee, sehän on jo melkein ovella. Puoli-semijouluihmisenä pitäisi varmaan alkaa hiljalleen miettimään, että mitä sitä tekisi tämän vuoden joulukorttien suhteen. Ideoita pyörii taas mielessä jonkin verran. Itse tehty olisi paras tehty, siihen ehkä tähtään tänä(kin) vuonna. Tällä kertaa tässä on vaan sellainen pieni juonenkäänne, että en ole ihan varma haluanko tehdä ne alusta asti itse, vai olenko härski, joulun taian särkevä ihminen, ja uusiokäytän vanhoja joulukortteja.

Sain tuossa muutama viikko sitten villin idean, kun siivoilin kaikkia vanhoja laatikoita tuon Ikuisuusprojekti Vaatehuoneen tiimoilla. Löysin laatikoista vanhoja joulukortteja, kuten myös muita kortteja ystävänpäiviin ja synttäreihin ja nimppareihin. Hienoja kortteja joita en raaskisi pois heittää, mutta toisaalta en niillä mitään tee, en ole niitä ihmisiä jotka palaa 20 vuoden jälkeen laatikoille ihailemaan kun isotäti lähetti vuonna X tuollaisen 'Siunattua Joulua' -kortin. Ei, ei. Olen kitupiikki neljännessä sukupolvessa (ja joka ei sitä usko, voi tutustua eepokseen 'Ajassa mukana - Marttilan historia 1900-luvulla') enkä suostu ilman mukinoita heittämään pois jotain, josta voisi olla vielä hyötyä.

Siitä se ajatus sitten lähti. Ne voi käyttää uudestaan. Kortista saa taaimmaisen paperin revittyä aika nätisti pois, siis sen paperin missä on ne osoite- ja jouluntoivotuskohdat. Päälle uusi kartonki, vähän jotain koristelua ja - voilà! Vanha kortti saa uuden elämän! Olen jo yhden koevedoksen tehnyt ja siitä ihan simppeli ja siisti tulikin. Ainoa mikä tässä nyt on, on se että sisimmässäni asuva puoli-semijouluihminen pohtii asian eettistä puolta. Onko se nyt oikein käyttää vanhat kortit uusiksi? Tuleeko jollekkin serkun kaimalle paha mieli kun se huomaa, että nyt tuo lähetti vanhan joulukortin jonka joku on sille joskus lähettänyt. Mulle ei henk.koht. tulisi pahaa mieltä, toteaisin vaan että 'hitsit, kun hieno idea, miksen ole itse tuota keksinyt'. Samaan hengenvetoon kyllä varmaan lisäisin että 'ei kai tää nyt sit oo mun viime vuonna lähettämäni kortti' ihan kuin sillä jotain merkitystä olisi...

No, asiaa ehtii vielä puntaroimaan, jouluun kuitenkin on vielä se 100 päivää, elikkäs reilusti yli 3 kuukautta. En ole kuitenkaan tuhatta korttia lähettämässä.

Jos kuitenkin päädyn ihan perinteiseen askartelumuotoon, löysin noista vanhoista aika paljon kivoja malleja joista voisin itsekin askarrella. Jos siihen päädyn, Muovitukku tulee kiittämään kun roposeni heille vien :)

Oi tule joulu kultainen....

Selityksen paikka.

Mitä hittoa? Minä kirjoitan blogia? Nyt on maailmankirjat sekaisin. 

Tämä nyt on ollut ajatuksen asteella jo jonkin aikaa. En ole mikään blogi-ihminen, en voi tunnustaa edes lukevani blogeja kovin aktiivisesti. Siitä huolimatta tässä sitä nyt ollaan. Kahden valkoviinilasillisen jälkeen. Selittää sekin jo paljon. 

Jos on tämä blogin kirjoittaminen ollut ajatuksen asteella jo jonkin aikaa (olen tuon hienon otsikon 'ikuisuusprojekteja' keksinyt jo kaaaauan sitten!) niin on kyllä ollut moni muukin asia. Taidan olla sellainen ihminen, joka kehittelee itselleen ihan hirveästi kaikkea aktiviteettia omassa päässään, mutta ei kuitenkaan saa tosielämässä tehdyksi yhtään mitään. Useasti olen ajatellut, että mun sisällä on ihminen joka tekisi vaikka mitä, mutta se on vangittuna ruumiseen jota ei pysty kontrolloimaan haluamallaan tavalla. Jos mun ruumis ja mieli olisi yhteistyössä, olisi tapahtunut jo vaikka mitä. Mutta koska nämä kaksi eivät vain piru vie mene yhteen, on kasautunut näitä Ikuisuusprojekteja. 

Mitä sitten ovat Ikuisuusprojektit? Ihan arkisia asioita. Liikuntaa, laihduttamista, käsitöitä, askartelua, siivoamista. Arkisia, mutta mulle tosi tärkeitä juttuja. Minä TAHDON tehdä asioita, tahdon saada jotain aikaiseksi ITSE. Olen kateellinen ihmisille jotka saavat asioita aikaan. Ihmisen laihduttaa, ihmiset harrastaa, ihmiset elää. Mitä minä itse teen? Haaveilen. Haaveilen tekeväni samoja asioita. Alkaa hiljalleen riittämään tämä haaveilu. Nyt on aika TEHDÄ!

Tästä se lähtee....