Pientä avautumista.

Joulu on taas, joulu on taas - voi kunka meill' on hauskaa!!

Hauskuus on kyllä suhteellista. Jokaisella on omat mielipiteensä siitä miten joulua kuuluu viettää ja jaanpa tässä nyt sitten omani. Varoituksen sana herkille, pienen pientä kritiikkiä tiedossa.

Jos saisin viettää joulua ihan tarkkaan siihen tapaan kuin itse haluaisin, siihen ei kuuluisi sitä materialistista hömpänpömppää joka pahimmillaan alkaa jo lokakuun alussa. Arvaa ärsyttääkö mennä lokakuun alussa kauppaan ja todeta että "jaahas, kauppias se jo raahaa trukkilavallista joulusuklaata esille" tai "kappas, jouluvalot on jo hyllyllä". Ei siinä mitään, suklaa on hyvää ja jouluvalot mukavia piristyksiä pimeneviin talvi-iltoihin kun sitä luntakaan ei sitten taivaalta sada ennenkuin kevään pitäisi jo koittaa. Pahin rysäys taitaa tapahtua marraskuun puolella kun kaiken maailman lahjalehdet tipahtelee postiluukusta. Pahimpia on ne lelulehdet jotka allekirjoittaneen huushollissa on luettu kannesta kanteen ihan oikeinpäin ja nurinkurinkin. Suosituimmat sivut aukenee kuin itsestään kun lehden ottaa käteen. On se kuitenkin hyvä, että kun yrittää kasvattaa lapsestaan jotain ihan muuta kuin materialistia, niin siihen tulee aina marraskuusta lähtien pieni särö. Seuraava vuosi meneekin sitten kun yrittää kasvattaa lapsesta antimaterialistia. Ensi vuonna taidankin laittaa oveen "ei lelumainoksia"-lapun. Siitähän se riemu repeääkin. Ja nyt kun jouluaattoon on se vajaat 3 viikkoa niin voi että, joululauluja tulee joka tuutista ja nekin osataan sanasta sanaan ja vielä väärinpäin ennen kuin se joulu edes on. Pitäisikö niiden virittää joulutunnelmaan? Yritin sitä tänä aamuna, kuuntelin jouluradiota. Tuli siinä Suomi-iskelmää ikävä, vaikka sitä joutuukin kuuntelemaan sitten sen 11 muuta kuukautta vuodessa. Ja mitä vielä, kauppaankin kun menee ihan ostamaan sitä maitoa ja leipää, joudut törmäämään kaikkeen joulu-tiluliluleihin vasten tahtoasti. Joululaulut ne pauhaa sielläkin ämyreistä ja glitteriköynnöksiä ja joulupalleroita roikkuu jokaisen tiskin nurkasta. Ja mikä joka vuosi jaksaa kanssaihmisiä ihmetyttää, mitä kukaan ei tunnu vielä vuosienkaan jälkeen oppivan on se, että "kiitos, en juo glögiä". Anteeksi mitä, et juo glögiä? Mikäs se sinäkin sitten luulet olevasi? Silmäparit tuijottavat kuin pompannapit ja leuka tipahtaa lattiaan aina kun ilmoitan tuon seikan - ei, en juo glögiä, en pidä glögistä. Juu, olen varmaan ainoa ihminen täällä telluksella joka ei pidä glögistä. En myöskään pidä homejuustoista, siinäkin olen juu myös ainoa laatuani.

Kaiken avautumiseni jälkeen et varmaan usko, mutta kyllä minä oikeasti joulustakin pidän. Vaikka en juo glögiä ja kaikki asiat ärsyttää. Mutta jos saisin viettää sitä jouluani juuri niin kuin haluaisin (joka taisi olla se oleellinen pointti tässä kirjoituksessa), jouluuni kuuluisi perheeni, hyvä ruoka ja yhteinen oleminen. Ei sitä kaikkea mitä moderni yhteiskunta nykyään tuputtaa - krääsää, krääsää, krääsää. Jokaiseen hyllynreunaan kimaltelevia enkeleitä ja hauskoja huopatonttuja, valoköysiä ikkunoihin ja parvekekaiteisiin, iso kimalteleva kuusi nurkkaan ja alle niin pirusti paketteja. Tulee muuten ihan ähky jo kun ajattelee asiaa, varsinkin kun tietää että tällainen joulu se tänäkin vuonna edessä odottaa.

Unelmissani joulu on siis perheen parissa vietettävää laatuaikaa. Yhdessä nautitaan toistemme seurasta, syödään hyvin ja vaikka ihmetellään sitä että eihän sitä televisiota joka päivä tarvitse katsoa, eikä varsinkaan jouluna. Voitaisiin vaikka pelata pelejä yhdessä ja miettiä sitä, että ei sitä kaikkea krääsää tarvitse jouluun mahduttaa, näin on ihan hyvä - olla vaan yhdessä. Loput 364 päivää vuodesta sitä kuitenkin taas katsotaan televisiota, päivitellään kallista ruokaa ja bensaa ja käydään töissä tienaamassa sitä rahaa siihen ruokaan ja bensaan.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Jos tätä jatkuisi oikeasti sen 365 päivää vuodessa, voisin hankkia sen menolipun Marsiin.

Tässäpä tätä, virittäytyimistä joulutunnelmaan. Aion kyllä ne joulukortit itse tänäkin vuonna askarrella, kaikki hilavitkuttimet on jo Tiimarista ostettu (niin, en ole materialisti juu). Lauantaina Ryhmä Rämä kokoontuu askartelupaskartelutalkoisiin taikomaan kortteja. Siitä (ehkä) sitten tuonnempana.

Hyvää joulunodotusta nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta.

Kiitos ja anteeksi.

Ikuisuuspäivityksiä, osa 2.

Piparkakkutalo. Olen kerran aiemmin rakentanut piparkakkutalon vuosia sitten valmiista osista. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä talon ihan alusta asti itse. Ostin viime vuonna joulun jälkeen alennusmyynnistä piparkakkutalon/kirkon muotit ja pitihän niitä tietysti testata eikä vain jättää laatikkoon lojumaan. Haastoin itseni siis piparkakkutalotalkoisiin :)

Netistä löysin hyvän reseptin piparkakkutaikinaan (olihan muottilaatikon kyljessäkin ohje, mutta itselläni oli hieman suurempia suunnitelmia mielessä) ja lähdin leivontapuuhiin! Muottilaatikossa oli muotit seinille ja katolle mutta aioin tehdä piparkakkukirkon joten osia tarvittiin kirkon isoon osaan, eteiseen sekä koristeille kirkon pihamaalle. Seinät ja katot tein muottien mukaan, ulkokoristeet "omin käsin" tai muilla muoteilla.

Palojen leikkaaminen muotilla ei ollutkaan ihan helppo projekti. Palojen ääriviivat olivat ihan ok, mutta ikkunat vaikeammat, ne kun olivat pieniruutuisia. Ruudut eivät ihan helpolla tulleetkaan muotoonsa. Muotoilussa hyvä apu oli cocktail-tikku jolla hieman avitin ikkunoita saamaan oikean muotonsa. Kirkon pihamaalle tein vapain käsin ison ristin ja muotilla kuusia. Lopusta taikinasta kaulin kirkolle pihamaan. Ja sitten piparit uuniin!

Siinä sai olla nenä uuninlasissa kiinni katsomassa ettei kirkko vain palanut jo ennen kuin sen sai kasattua edes kasaan. Piparit valmistuivat kuitenkin hyvin, katonrajassa oli ehkä pieni nokinen kohta, mutta sen sai sitten myöhemmin hyvin piilotettua :) Ongelmaksi tulleet ikkunat olivat uunin jälkeen suurempia ongelmia, kypsentyessä pienet ikkuna-aukot kun olivat menneet lähes umpeen. Taas cocktail-tikku käteen ja lisäavuksi myös pieni teräväkärkinen veitsi, näillä työkaluilla ikkunoista tuli edes hieman enemmän ikkunan näköiset.

Piparit saivat jäähtyä muutaman tunnin rauhassa, sen jälkeen alkoi seuraava massiivinen projekti eli palojen koristelu. Sokerikuorrutteelle löysin hyvän ohjeen Kinuskikissalta. Käytin ainoastaan valkoista kuorrutetta, tässäkin projektissa mottoni oli "yksinkertainen on kaunista". Eikä sitäpaitsi kirkkoa sovi koristella kaikilla riemunkirjavilla sävyillä.

En ole aikaisemmin juurikaan sokerikuorruttanut niin mitään, enkä varsinkaan tehnyt kuorrutetta itse. Alku oli hieman hapuilevaa kun aloin tehdä kirkon seiniin tiilikuvioita. Työn edetessä aloin kyllä melko hyvin hallitsemaan tekniikkaa. Seinät saivat siis tiilikuvion, kattoihin tuli ruutukuvioita ja ruutujen keskelle liimasin sokerikuorrutteella ranskanpastilleja.

Seinät. Ikkunanpuitteet hieman levahtivat...

Lisää seinää ja kattopalat. Ja ranskanpastillit <3

Palojen koristeluiden jälkeen ne saivat taas jonkin aikaa kuivahtaa ennen seuraavaa, projektin haastavinta osiota. Kaikki tähän asti tehtyhän oli ihan 'piece of cake' verrattuna edessä olevaan. Palojen liimaus, rakennuksen kasaaminen. Huh. Koko homma olisi voinut kaatua tähän vaiheeseen. Liimasin palat yhteen sulatetulla sokerilla. Todella sotkuista ja käryistä puuhaa enkä olisi siitä selvinnyt ilman auttavaa käsiparia (oma kulta = todellinen aarre). Sokerilla liimaaminen on hankalaa sillä siitä pitää suoriutua nopeasti eikä sokeria saa päästää pannulla kiehumaan sillä sitten siihen tulee todella ikävä, palanut maku. Melko hyvin kuitenkin selviydyimme liimauksesta (ainakin kun siitä on nyt melkein puoli vuotta jo kulunut, aika kultaa muistot...) ja saimme hökötyksen kasaan! Kulmat hieman irvistivät ja rakennus ei muutenkaan ollut mikään modernin insinöörityön riemuvoitto, ehkäpä kirkkoni olikin keskiaikainen ja hieman ajan patinaa saanut... ;)

Rakennuksen nyt ollessa kasattuna alkoi mielestäni paras vaihe työssä, lopullinen koristelu. Tein lisää sokerikuorrutetta ja lähdin saumaamaan repsottavia nurkkia ja tekemään kirkosta muutenkin jouluisemman näköistä. Räystäät saivat jääpuikkoreunuksen, niistä olin erityisen ylpeä. Kuorrute oli tarpeeksi jämäkkää jotta jääpuikot jäivät roikkumaan reunalle eivätkä samantien tipahtaneet maahan. Kuorrutekerroksen sai myös kirkon edessä nököttävä risti. Kirkon pihamaalle oli tarkoitus laittaa myös kuusia pystyyn. En kuitenkaan muistanut kuusia siinä vaiheessa kun sulaa sokeria oli liimaksi tarjolla joten yritin niitä pystyttää kuorrutteen avulla. Kuuset olivat valitettavasti liian raskastekoisia kuorrutteen pideltäviksi ja ne kaatuivat saman tien kirkon päälle. Kuusen siis saivat väistyä leipurin apulaisen riemuksi kahvipöytään. Kun olin mielestäni saanut kuorrutetta jokaiseen koloon ja katonreunaan viimeistelin talvisen kirkon lumella, eli toisinsanoen siivilöin tomusokeria kirkon päälle ja pihamaalle. Tunnelmaa luomaan olin ostanut led-tuikkuja pihamaalle.

Lopputulos oli huikaiseva. En varmasti ikinä ole omin käsin tehnyt mitään näin hienoa leivontaprojektia. Kaiken sen työmäärän jälkeen olin tyytyväinen että lopputulos oli näin hieno, saatan jopa tehdä uuden piparikirkon ensi jouluna.

Valmis kirkko ja risti.

Kirkko tunnelmavalaistuksessa.

Loppiaiseen saakka kirkko säilyi ehjänä herkkusuiden näpeistä, silloin piparirohmut saivat maistaa joulukirkkoa. Ei se kauan meidän pöydällä säilynyt kun erityisesti leipuri nautti työnsä tuloksista :P

Ikuisuuspäivityksiä, osa 1.

Kas hei. Siitä on aikaa... ikuisuus. Lienee siis aika hieman päivitellä. Aloitetaan nyt sillä, mitä oli suunnitelmissa päivittää mutta mitä ei sitten tullut päivitettyäkään.

Joulukortteja. Niitä tuli muistaakseni askarreltua melkein sata. En niitä ihan niin paljon lähettänyt, en edes tunne niin paljon ihmisiä... mutta kun pääsin siihen joulukortti-flow-tilaan niin se vei sitten mukanaan :) ...ja jäipähän valmiiksi tälle joululle! Seuraavassa kuvia tuotoksistani...

Oma suosikkini :)

Toinen suosikkini :)

Jokaista korttia tein noin 6 samanlaista, riippuen siitä miten monta kuvaa pussissa oli. Muutamiin yhdistelin kuvia koska kortit olisi muuten olleet - no, aika aneemisia. Tykkään kyllä simppelistä, en haluaisi ympätä korttiin montaa komponenttia ja saada siitä sekavaa kokonaisuutta, itse pidän siitä että kortissa on se tietty juju, näissä korteissa se tarkoittaa sitä yhtä kuvaa ja sitten tuota 'hyvää joulua' -tekstiä. Hopeatähtiä liimailin muutamiin kortteihin, en ihan jokaiseen malliin niitä laittanut, jälkikäteen ajateltuna olisi voinut muutamiin niitä vielä laittaakkin ihan huoletta, olisivat ne pysyneet riittävän simppeleinä :)

Viime postauksessani taisin esitellä materiaaleja joita ostin joulukorttiaskartelua varten. Siellä oli se skräppilehtiö jota oli tarkoitus askartelussa käyttää. Totesin kuitenkin että se ei sopinut suunnitelmiini tällä kertaa, ehkä ensi kerralla? Jouduin myös ostamaan lisää punaisia korttipohjia koska vanhat loppuivat kesken. Ostin samoja kortteja, sävy 'joulunpunainen'. Kotona odotti kuitenkin pettymys. Uudet kortit olivat edellisiin verrattuna hailakoita, kaukana siitä mitä vanhat olivat. Käytin kortit kuitenkin, mutta sävyn takia koin korttien epäonnistuneen.Ylläolevista kuvista ainakin toiseksi alimmaisessa lumiukko-kortissa on käytetty sitä huonompaa korttipohjaa, alimmaisessa kuvassa taas on sitä oikeaa joulunpunaista.

Askartelu oli oikein mukava yhden illan projekti kun sen ensin sain käyntiin. Seuraavaa odotellessa, en ehkä ihan vielä käynnistä suunnittelua, ehkäpä heti juhannuksen jälkeen? :)